Mika Myllylä (12. syyskuuta 1969 – 5. heinäkuuta 2011) oli suomalainen maastohiihtäjä, jonka nimi on syvästi kaiverrettu suomalaiseen urheiluhistoriaan. Hän voitti urallaan olympiakultaa, useita maailmanmestaruuksia ja oli 1990-luvun lopulla yksi maailman parhaista kestävyysurheilijoista. Samalla hänen tarinansa on kuitenkin täynnä ristiriitoja: mieletöntä menestystä, mutta myös doping-skandaalin varjoa ja henkilökohtaista tragediaa.
Myllylän ura kertoo paitsi hiihtäjästä, myös ajasta, jolloin maastohiihto eli Suomessa uutta kultakautta – ja siitä, miten nopeasti kirkkaimmalta huipulta voi pudota.
Varhainen elämä ja hiihdon alku
Mika Kristian Myllylä syntyi Haapajärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Lapsuudesta alkaen hänet tunnettiin tinkimättömänä harjoittelijana, joka pystyi venymään äärimmäisiin fyysisiin suorituksiin. Hänen seuroinaan olivat mm. Haapajärven Kiilat ja myöhemmin Joutsan Pommi, joiden riveissä lahjakkuus kasvoi kansalliselle ja lopulta kansainväliselle tasolle.
Jo juniorivuosina oli selvää, että kyseessä oli poikkeuksellinen urheilija, jonka kestävyyttä ja kilpailutahtoa verrattiin lajin legendoihin.
Ensimmäinen läpimurto – Lillehammer 1994
Vuoden 1994 talviolympialaiset Lillehammerissa olivat suomalaisen hiihdon juhlaa, ja Myllylä nousi kansainväliseen tietoisuuteen kolmella mitalillaan:
- Hopea 50 kilometrillä
- Pronssi 30 kilometrillä
- Pronssi 4×10 kilometrin viestissä
Näiden suoritusten myötä Suomi sai uuden hiihtosankarin, ja Myllylän nimi alkoi kiertää kansainvälisen hiihtomaailman huulilla.
Huippuvuosien kuningas – MM-kullat ja olympiavoitto
1990-luvun loppu oli Myllylän kulta-aikaa:
- MM Trondheim 1997: 50 km perinteisen hiihtotavan kultamitali.
- Nagano 1998: uran kohokohta – olympiakulta 30 kilometrillä, lisäksi pronssia 10 kilometrillä ja viestissä.
- MM Ramsau 1999: käsittämätön suoritus – kolme kultaa (10 km, 30 km ja 50 km).
Näihin vuosiin tiivistyi suomalaisen urheilun uusi kulta-aika. Myllylän menestys nosti Suomen jälleen hiihtomaailman kirkkaimpaan kärkeen.
Hiihtotyyli ja vahvuudet
Myllylä oli ennen kaikkea kestävyyden ruumiillistuma. Hänen VO₂-maksinsa, lihaskestävyytensä ja henkinen lujuutensa tekivät hänestä lähes pysäyttämättömän pitkillä matkoilla.
Hänellä oli myös erikoinen kilpailustrategia: aluksi maltillinen tahti, jonka jälkeen vauhti kiihtyi tappavaan rytmiin. Tämä kyky väsyttää vastustajat nosti hänet toistuvasti palkintopallille.
Lahden 2001 – suomalaisen hiihdon kriisi
Vuoden 2001 Lahden MM-kisat olivat suomalaiselle hiihdolle käännekohta. Suomalaiset hiihtäjät, Myllylä mukaan lukien, jäivät kiinni hydroksietyylitärkkelyksen (HES) käytöstä – aineesta, joka peitti alleen EPO:n käytön.
Myllylä sai kahden vuoden kilpailukiellon, ja hänen uransa suurin varjo oli syntynyt. Myöhemmin oikeudessa hän myönsi käyttäneensä EPO:a jo 1990-luvulla. Tämä tunnustus vahvisti sen, mitä moni oli epäillyt, ja mursi monien fanien uskon lajiin.
Paluu ja uran loppu
Kilpailukiellon jälkeen Myllylä palasi kansalliselle tasolle ja voitti vielä useita Suomen mestaruuksia. Kansainvälinen huipputaso jäi kuitenkin saavuttamatta. Lopulta hän päätti uransa vuonna 2005.
Monille suomalaisille hän oli edelleen sankari – haavoittunut, mutta inhimillinen. Silti Lahden 2001 -skandaali seurasi häntä loppuun saakka.
Elämä uran jälkeen ja kuolema
Uran jälkeen Myllylä kamppaili monien henkilökohtaisten ongelmien kanssa: julkisuuden paineet, doping-skandaalin varjo ja yksityiselämän vaikeudet.
Tragisesti Mika Myllylä kuoli 5. heinäkuuta 2011 Kokkolassa, vain 41-vuotiaana. Poliisin tutkinnan mukaan kuolema oli tapaturmainen, mutta tapahtuma järkytti koko Suomea. Uutiset hänen kuolemastaan täyttivät median, ja hänen muistolleen järjestettiin laajaa kunnioitusta.
Myllylän perintö
Myllylän tarina on ristiriitainen, mutta kiistaton osa suomalaista urheiluhistoriaa. Hänen saavutuksensa – olympiakulta, neljä maailmanmestaruutta ja useat olympiamitalit – tekevät hänestä edelleen yhden Suomen menestyneimmistä hiihtäjistä.
Samalla hänen kohtalonsa muistuttaa urheilun pimeämmistä puolista: kovasta doping-kulttuurista, valtavista paineista ja siitä, miten inhimilliset rajat voivat murtaa jopa kovimmat mestarit.
Myllylän perintö elää suomalaisessa hiihtokulttuurissa – esimerkkinä voitosta, virheistä ja inhimillisyydestä.
Mika Myllylän uran saavutukset tiivistettynä
- Olympialaiset: 6 mitalia
- 1 kulta (Nagano 1998, 30 km)
- 1 hopea (Lillehammer 1994, 50 km)
- 4 pronssia (Lillehammer 1994, 30 km ja viesti; Nagano 1998, 10 km ja viesti)
- Maailmanmestaruudet: 9 mitalia
- 4 kultaa (Trondheim 1997, Ramsau 1999 ×3)
- 3 hopeaa
- 2 pronssia
- Maailmancup: 10 osakilpailuvoittoa ja 25 palkintopallisijaa
Johtopäätös
Mika Myllylä oli yhtä aikaa sankari ja varoittava esimerkki. Hän vei suomalaisen hiihdon maailman huipulle, mutta joutui myös dopingin symboliksi. Hänen elämänsä ja uransa kertovat tarinan, joka koskettaa edelleen suomalaisia: tarinan lahjakkuudesta, uhrauksista, virheistä ja ihmisen hauraudesta.
Myllylän muisto elää edelleen jokaisessa suomalaisessa hiihtokilpailussa – muistuttaen sekä huippu-urheilun kirkkaudesta että sen varjoista.
