Suomessa on huomattu, että suuri osa maan koirista ei ole vielä rekisteröity uuteen kansalliseen koirarekisteriin. Tämä on herättänyt huolta eläinten hyvinvoinnista ja kontrollista.
Vaikka vuoden loppuun asetettu määräaika on kulunut, yllättävän moni suomalainen koira on edelleen rekisteröimättä maan uudessa kansallisessa koirarekisterissä. Tämä tilanne on saanut viranomaiset huolestumaan ja nostanut esiin kysymyksiä eläinten hyvinvoinnista ja valvonnasta.
Viranomaisten arvion mukaan noin 800,000 suomalaisessa kodissa asustelevasta koirasta vain noin 250,000 on virallisesti rekisteröity. Tämä tarkoittaa, että yli puoli miljoonaa koiraa on vielä kirjaamatta valtion digitaaliseen rekisteriin. Rekisteröinnin puutteen syitä on monia, aina tietämättömyydestä prosessin monimutkaisuuteen.
Jotkut koiranomistajat kertovat olevansa tietämättömiä uudesta järjestelmästä, eivätkä tiedä rekisteröinnin olevan pakollista tai ovat hämmentyneitä sen toteutuksesta. Toiset pelkäävät mahdollisia sakkoja, jotka liittyvät rekisteröinnin laiminlyöntiin, kun taas jotkut ovat huolissaan tietosuojasta tai kokevat prosessin hankalaksi.
Rekisteröimättömyyden taustalla on kuitenkin muitakin huolenaiheita. Rekisteröimättömät koirat jäävät virallisen järjestelmän turvaverkon ulkopuolelle, mikä tekee niiden jäljittämisen vaikeaksi kadotessa, varastettaessa tai jopa puremisen yhteydessä. Lisäksi tämä vaikeuttaa tiettyjen rotujen seurantaa ja hallintaa, mikä voi aiheuttaa julkisen turvallisuuden riskejä.
”Rekisteröimättömyyden kaksi pääsyytä ovat tietämättömyys ja haluttomuus,” selittää Terhi Simonen-Jokinen Suomen Elintarviketurvallisuusvirastosta, joka ylläpitää rekisteriä. Hän korostaa rekisteröinnin tärkeyttä, ei vain lain noudattamisen kannalta, vaan myös koirien hyvinvoinnin vuoksi. ”Rekisteröinti auttaa meitä yhdistämään kadonneet koirat omistajiinsa, tunnistamaan potentiaalisesti vaaralliset rodut ja varmistamaan vastuullisen omistajuuden,” Simonen-Jokinen toteaa.
Viranomaiset ovat aloittaneet tiedotuskampanjan, yksinkertaistaneet rekisteröintiprosessia ja harkitsevat kohdennettua viestintää tietyille väestöryhmille. Vaikka sakot ovat edelleen mahdollinen seuraus, painopiste on tällä hetkellä valistuksessa ja kannustamisessa.
Ajan myötä nähdään, onnistuuko Suomi saamaan nelijalkaiset kansalaisensa mukaan viralliseen rekisteriin. Yksi asia on varma: kaikkien häntien saaminen heilumaan synkronissa uuden järjestelmän kanssa vaatii enemmän kuin pelkän yksinkertaisen vihellyksen.
